Mua itseänikin on kiusattu/kiusataan edelleen, mutta ei siitä nyt sen enempää. Mä vastustan kaiken laista kiusaamista ylikaiken. Se on niin väärin toista kohtaan. Se satuttaa niin paljon sisältä, eikä sitä tuskaa aina välttämättä ulkopuolinen (kiusaaja, tai kukaan muukaan, ei edes läheinen) näe. Mut ollaan yhessä vahvoja, kestetään se ja mietitään hyviä puoliamme!
kaunis, hyvä sydäminen, omaitseni, fiksu
Mä oon saanut tukea, josta oon kiitollinen, ja jonka avulla oon vahvistunu ja tullu itsevarmemmaks. Jos teitä kiusataan, niin puhukaa jollee älkääkä jääkö yksin sen asian kanssa, niinkun mä aluksi (monta vuotta) tein. Se, et teillä on ees joku jolle puhua ja kertoa asioista, helpottaa. Ainakin mun omakohtaisten kokemusten perusteella.
Toki mullaki on niitä huonoja hetkiä, silloin miettii onks se paska oikeesti totta, jota kuulen, totta. Saatan kattoo peiliin ja nähhä vaan ne huonot puolet itessäni, en mitään hyvää.
Kuitenkin mun mielestä jokainen ihminen on kaunis tai komea, niin en mä voi alkaa valittaa itestäni. En mä halua rypeä itsesäälissä. Jos mun ulkonäkö, joka on vaan ulkokuori, ei miellytä sua niin pidä se kiitos omana tietonasi.
Tähän osana syynä voi olla iän tuleminen, mutta myös kiusaaminen..
Nykyään oon ujompi, arempi ja hiljaisempi, kuin veilä tuolloin jolloin kiusaamisesta ei ollut vielä tietoakaan.
Mut en mä kuitenkaan rupea esittämään jotain, jota en enää oo. Vaikka mä haluisin olla rohkeempi ja heittäytymis kykyisempi tai jotain muuta, niin mä teen just niiku tuntuu hyvältä. Oon se mikä oon, enkä muuksi muutu, tai no ihmiset muuttuu ja plaaplaa, tajusitte kuitenkin pointin?
Oon omaitseni näin, deal with it. Jos mä olen sulle jotenkin ongelma, niin älä tee siitä mulle ongelmaa.
..... Joten, miten ois ihan vaan JOHANNA
Ihmiset olkaa ihania ja arvostakaa muita ja itsejänne, mistään riippumatta. Ja lopettakaa se kiusaaminen. Se syö niin paljon.