Mitä tapahtui vuonna 2015?

Kulunut vuosi on ollut aivan mahtava, mutta myös todella rankka, mutta kaikesta ollaan selvitty! Olen todella onnellinen siitä kaikesta, mitä olen saanut tänä vuonna kokea ja helpottunut siitä, että oon saanut selvitettyä vaikeampiakin asioita.

Tässä postauksessa siis aion kertoa kuluneesta vuodesta. Mä haluan keskittyä lähinnä niihin kivoihin asioihin, sillä luulen, että sellaista tekstiä on myös paljon kivempi lukeakin. :)

Pahoittelen kuvien vähäisyyttä. Se johtuu siitä että rikoin tänä vuonna puhelimeni, jolla olen ottanut lähes kaikki kuvani, enkä ole ajoissa siirtänyt kaikkia kuvia koneelle. Itseänikin harmittaa lähes kaikkien kuvieni menetys.

Tammikuusta mieleen jäi Wienin reissu, josta tänne kirjoittelinkin. Halutessasi pääset postaukseen tästä.

Tammikuussa juhlistimme myös isovanhempieni 40-vuotista avioliittoa menemällä isolla porukalla syömään Kotkan Höyrypanimolle. Ja syötiinkin ihan kunnolla ja pitkän kaavan kautta, alkuruuasta jälkiruokaan. Ravintolan henkilökunta tarjosi isovanhemmilleni lahjaksi talon tuoreen täytekakun, joka toimi  jälkiruokana. Tai  mun muistaakseni se oli lahja, en oo ihan täysin varma :D


Helmikuu.. Muistan Tampereen reissun.  Silloin oli eräs Elvis-tapahtuma ja koska isäni on kova elvisfani, niin... Joo. Tuo tapahtuma sattui samaan aikaan, kun isäni 40-vuotis synttärit, joten juhlistimme myös niitä.

Helmikuussa taisi olla myös yhteishaku. (tai sitten se oli maaliskuussa, en muista) Hain lukioon, sillä se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Mutta se ei silloin ollut todellakaan varmaa, että sinne pääsisin. Yritin panostaa kouluun enemmän, mikä vei voimia. Moni ei varmaankaan voi edes kuvitella miten paljon olen tehnyt töitä tuosta lähtien koulun eteen.

Maaliskuussa julkaistiin kipinä-suurleirin leirilaulu. Vaikka koko leirin isoshakua ei edes vielä ollut, eli mun pääsy sinne ei  ollut varmaa, opettelin sen ulkoa päivässä. Mä muistan vieläki sen hetken, kun istuin huoneeni lattialla kuuntelemassa tuota kyseistä kappaletta ja samalla kirjoittamassa sen sanoja ylös. Seuraavana päivänä osasin sen ulkoota.

Maaliskuussa meillä oli yhteisvastuukeräys ja siihen kuuluva kiitosmatka Megazonessa. Megazone oli mahtava!

Huhtikuussa meillä oli isosporukalla kiirastorstain ateria. Me tehtiin silloin tortilloita ja ruokailtiin  yhdessä. Ja sen jälkeen mentiin myös kiirastorstain messuun.

Huhtikuussa olin myös ensimäisellä leirilläni isosena. Sieltä en muista muuta kuin lasten energisyyden sekä sen että jännitin ihan sikana.

Huhtikuussa alkoi  myös kipinän isoshaku! Voi miten innoissani silloin olinkaan. Tuota päivää olin odottanut. Mutta viimeestään silloin aloin miettimään, että mitäs jos en pääsekkään? Mitä mä sitten teen? Kipinä oli mulle tärkeä, mun oli(si) pakko päästä sinne..

Toukokuussa stressi koulun suhteen kasvoi, mutta yritin antaa kaiken kuitenkin mennä omalla painollaan. Peruskoulua oli kuitenkin jäljellä enää alle kuukausi, niin kaikki mahdollinen oli kyllä jo tehty.

Me lähdettiin isosporukalla Tampereelle kirkon nuorisopäiville (allaolevat kuvat ovat sieltä)
Oltiin siis viikonloppu Tampereella. Me majoituttiin siellä jonkin koulun liikkasalissa, ihan  jännä kokemus sekin. Kirkon nuorisopäivillä meillä oli erilaisia vapaasti kierrettäviä rasteja ja ohjelmia, suurinosa niistä oli oikeasti mielenkiintoisia  Rastit oli sijoiteltu ympäri Tamperetta ja mua vähän kuumotti liikkua siellä, kiitos huonon suuntavaistoni. Hyvin siitä kuitenkin selviydyttiin!
Tapahtuma pättyi sunnuntaina särkäniemeen, jossa oli hyvipuistomessu ja Pekka Laukkarinen trion keikkaan. Loppupäivä saatiin pyöriä vapaasti laitteissa. Sitten lähdettiin ajamaan Kotkaan.

  

                                 Iltaohjelmaan kuului rentoa yhdessäoloa ja laulamista..

Perjantai-iltana oli myös Risti-rock niminen konsertti, jossa monet eri bändit soittivat hengellisä musiikkia. Tuo konsertti ei kyllä ihanollut mun juttuni, nimittäin "jysky" musiikki ja välkkyvät valot on aika.. äähyänh..yök.

           
Luokkaretki Helsinkiin ja Suomenlinnaan oli toukokuun lopussa. Ihan kiva päivä sekin.

Meillä oli myös vapaaehtoinen tetti ja mä olin yhdessä ravintolassa Langinkoskella. Tosi kiva kokemus!

Toukokuun paras juttu oli ehdottomasti se hetki, kun sain tietää pääseväni kipinä-leirille isoseksi. Siis mä olin niin onnellinen. Sitä leiriä olin odottanut neljä vuotta, mutta vielä  pitäisi malttaa odottaa kaksi kuukautta.. Mä ihan oikeasti rupesin itkemään ilosta ja onnesta kun sain sen viestin! :)

Meillä oli myös viimisellä viikolla ysienpäivä. Olin kissa. En aluksi meinannut pukeutua miksikään, koska en ollut varma, että uskallanko ja kehtaanko. Sitten keräsin siihen rohkeutta ja uskalsin! :) Olin mä aika söpö. Mulla ei oo enää tosta asusta muita kuvia jäljellä, mutta mulla myös valkoiset polvisukat ja mustavalkoinen hame sekä valkoinen häntä.

Lopetin siis peruskoulun toukokuussa. Edellis jouluna mun keskiarvo oli ollut reippaasti alle seiskan, mutta nyt olin nostanut sen, 7.2:een. Olin onnistunut ja iloinen, voisin sittenkin päästä lukioon. Olin myös erittäin onnellinen siitä että pääsin pois tuosta koulusta ja saisin aloitttaa kaiken alusta.

Sitten jotain kesäkuusta... Yhtesihaun tulokset julkaistiin 11.6, joten odotin sitä päivää todella paljon  ja stressasin sitä ihan hirveästi. Tuona päivänänä tuolosten piti olla koulun nettisivuilla kahdekselta aamulla, joten mulla oli  herätys silloin kahdekslta. Mutta eipä nuo olleet silloin vielä tulleet, mua jännitti ihan hirveesti, mutta kävin silti nukkumaan takasin. Heräsin uudelleen 12 maissa ja katsoin uudelleen koulun nettisivut.  Ja vihdoin ne oli siellä. Mä  olin päässyt Kotkan Lyseon ympäristölinjalle! Olin niin helpottunut.Se kaikki työ jota tein sen eteen oli kannattanut.

 Kesäkuussa piti käydä myös lukiolla ilmottautumassa ja tekemässä lukkarit ekalle vuodelle. Siellä meni jotain 4 tuntia ja se oli aika kamalaa. Kun kaikki oli uutta ja oli vielä lomaki.

Stten vihdoin koin olevani lomalla!

Me käytiin kesäkuussa lintsilläkin.

Juhannus vietettiin Berliinissä. Ja mua todella harmittaa ne kuvat jotka on siinä rikkinäisessä puhelimessa, joka ei  suostu käynnistymään..

Heinäkuussa oli mun 16-vuotis synttärit ja me oltiin silloin, tosin muissa merkeissä, Leppävirralla. Siellä oli taas eräs Elvis-tapahtuma... Sekin on tavallaan perinne, mutta paikkakunta vaihtuu joka vuosi. Tänä vuonna en siis viettänyt synttäreitäni mitenkään. Tosin mun mamma oli edeltävällä viikolla leiponut mulle juustokakun ja "mansikkapitsan" ja sitten me yhdessä kahviteltiin ihan perheen kesken.

Ja VIIMEIN koitti se päivä jota olin odottanut kaikista eniten, nimittäin 22.7 eli se päivä jolloin alkoi kipinä!

Sitä iloa ei voi edes kuvailla sanoin. Mut kipinälle pääsy ja se leiri itsessään oli mulle ihan mielettömän tärkeä. Olin siis ollut neljä vuotta sit samaisella leirillä leiriläisenä (tuo leiri järjestetään joka neljäs vuosi) ja jo sen leirin toisena päivänä sanoin haluavani uudelleen, koska siellä oli ihan mahtavaa. Ja tuon kyseisen leirin jälkeen mä oikeasti itkin monta päivää, koska mulla oli ikävä sinne. 

Ja sen kokemuksen sain uudelleen!! Kipinällä oli aivan mielöttämän mahtavaa ja leiri oli todellakin super mahtava. 

Tein kipinästä myös oman postauksen, siihen pääset tästä

Kipinä oli ehdottomasti vuoden paras juttu.. ja jo nyt odotan sitä seuraavaa... joka on vuonna 2019. Mä niin tahtoisin sinne, pelkäänpä vaan että oon silloin liian vanha isoseksi :D Toi leiri on vaan sellanen et sinne on pakko  päästä takasin. 

Elokuussa alkoikin sitten lukio. Me käyttiin myös Frankfurtissa tekemässä pieni viikonloppureissu. Frankfurt on ihana kaupunki. Me oltiin jossain vähän syrjäisemässä kylässä, joka oli tosi kaunis ja meidän hotelli oli mukava. Siellä ei kyllä puhuttu lähes yhtään englantia vaan melkein ainoataan saksaa, joten monesti kävi niin että mä jouduin tulkiksi. Mä luin peruskoulussa siis 7 vuotta saksaa.

Olin yllättynyt siitä, että ei lukiossa ollutkaan niin rankkaa. No, ehkä se oli vain alakuhuummaa, sillä onhan se nyt aika rankkaa kun on niin pitkiä päiviä. Joka tapauksessa pidän lukiosta. Ja  mulla on siellä paljon helpompaa kuin peruskoulussa. Tarkoitan lähinnä siis sitä, että mun on helpompi olla siellä, kuin esimerkiksi  yläasteella oli. 

Syyskuussa oli eka koeviikko. Olin silloin kipeänä ja kyllä, menin tekemään ne kokeet kipenänä. Mulla oli kuumetta ja järkyttävä nuha. Mutta hyvin niistä  kokeista selvittiin silti.

Lokakuussa oli syysloma ja silloin me oltiin Helsingin kirjamessuilla, jälleen kerran elvisjuttujen taka. Iskällä ja sen elvisjärjestöllä oli siellä oma myyntipöytä, niin oltiin kirjamessuilla se koko aika. Itse pyöriskelin siellä aika paljon, mutta myös olin siinä meidän pöydällä ja yritin lukea samalla yhtä kirjaa äidinkielen tehtävää varten.

Syyslomalla vietin myös yhden yön kirkossa :D Se oli sellainen isosten perinne. Tästäkin löytyy postaus, johon pääset tästä 

Marrakuussa olin taas leirillä isosena, siellä oli taas tosi kivaa! Ne lapset on kyllä tosi kivoja ja energisiä :D

Meillä oli myös marraskuun lopussa isosten joululeri, ja kuten ehkä arvata saattaa, myös siellä oli tosi kivaa. Meitä oli siellä vajaa 90 nuorta viettämässä aikaa yhdessä. Olen ollut tuolla leirillä jo kaksi kertaa, ja myös ensi vuonna olisi tarkoitus mennä.

Marras-joulukuun vaihteessa oli toinen koeviikko. Nuo kokeet meni aivan tosi hyvin! Mä siis olen tehnyt lukiossa todella paljon töitä koulun eteen ja oon ollut sen suhteen myös stresssantunut... mutta pikkuhiljaa mennään kohti parempaa! :) 

17.12 lähdin yksinään Porvooseen katsomaan Pekka Laukkarinen trion joulukonsertin. Jälleen kerran huonon suuntavaistoni takia kuumotti lähtä yksinään vieraaseen kauounkiin, mutta se ehdottomasti kannatti sillä tuo konsertti oli aivan ihana. Tykkään muuttenkin heiädän musiikista paljon, sillä se on niin iloista ja mukaansa  tempaavaa. Heidän musiikkinsa saa minutkin iloiseksi. 

Ja nuo kaikki kolme ovat tosi mukavia tyyppejä. Mun piti odottaa bussia kaksi tuntia, joten jäin tuon konsertin jälkeen hengailemaan sinne konserttipaikalle ja vaihdoin muuman sanankin heidän kanssaan.

Sain myös tuona päivänä "joulutodistukseni", vaikka tiesin jo kaikki numeroni, ne kun saa jo kokeenpalautuspäivänä. Mun keskiarvo oli 7.4, mikä on parermpi kun mulla on vuosiin ollut! Olin niin iloinen. Jälleen kerran pakko sanoa, että se kaikki työ on kannattanut. Ja lomalle pystyi jäämään hyvällä mielellä. 

Ja nyt lomalla ollessani olen yrittänyt rentoutua ja kerätä voimia kevätlukukaudelle. Tavoitteenani on nostaa keskiarvo kasiin tai ainakin lähelle sitä. 

Lomalla olen myös valvonut myöhään ja nukkunut pitkään. Unirytmini on perseellään. Onneksi lomaa on vielä viikko, niin on aikaa korjata se. 

Kuten jo alussa sanoin, kulunut vuosi on ollut mahtava, mutta myös rankka. Vuoteeni kuului paljon bussissa istumista ja paljon mukavaa yhdessä oloa. Stressiä koulun suhteen ja muutenkin vaikeita hetkiä. Vuoteeni mahtui myös paljon muutakin, mitä en tässä maininnut, mutta tässäpä ne tärkeimmät.

Haluan kiittää kaikkia jotka ovat olleet osallisena tässä vuodessa ja tehneet tästä vuodesta juuri tämän. Kiitän myös niitä ketkä on zempanneet mua jaksamaan! :)

Hyvää uutta vuotta kaikille! ♥

Minun jouluni

                                                         
                                                           
Hyvät joulut teille jokaiselle!


Koska tein postauksen viime joulustani, ajattelin tehdä myös tästä joulusta, vaikka samalla kaavalla mentiin tänäkin vuonna.

Mä olen sitä mieltä, että aattona pitää herätä aikaisin, joten heräsin kahdeksalta. Aamu meni katsoessa perinteisiä lastenohjelmia ja juodessa glögiä.

Mun iskä ja pikkuveli nukkui melkein  puoleen päivään, joten olin yksin hereillä siihen asti. Mä päätin yllättää ne tekemälllä puuron, vaikka edellis päivänä olin vannottanut että en varmasti tee mitään puuroa. Nimittäin, aina kun olen tehnyt jotakin, on se jäänyt syömättä. Perusteluna: "No ku en mä raatti...." Yllättävää oli se että puuro kuitenkin meni kokonaan.

Yhden maissa mun kummi (=iskän veli) ja isovanhemmat tuli meille ja sitten me lähdettiin hautuumaalle. Hautuumaakierroksen jälkeen mentiin yhdessä syömään isovanhemmille.

Ruoka oli hyvää ja yllätyin itsekin siitä, että en nirsoillut sen suhteen yhtä paljon kuin edellis vuosina.  Mun osaltani possu jäi kyllä lautaselle.

Tässä kuva vain katetusta pöydästä. En viitsinyt ruokaillessa alkaa kuvaamaan. 

          Myös tämän vuoden kunniamaininta menee näille herkuille: viinirypäleille ja juustoille.
          Taivaallista.


Kun oltiin syöty, teki jokainen omiaan. Annettiin ruuan laskeutua. Mäi istuin olkkarissa ja kuuntelin jouluradiota. Tästä jonkun ajan päästä avattiin lahjat. En aio sen kummemmin lahjojani esitellä - ellei sitä joku erikseen pyydä. Mä nimittäin koen sen vähän hölmöksi, ne lahjat kun ei olejoulun tärkein asia. Tykkään kuitenkin tosi paljon kaikista lahjoistani ja olen niistä kiitollinen. Enemmän kiitollinen olen läheisisyäni, joiden kanssa sain viettää joulun. ♥

Kissaa taisi lahjat kiinnostaa enemmän kun mua. Se haisteli paketteja vaikka kuinka kauan,
mutta kun se  huomasi että oon ottamassa kuvaa, se kiinnostui kuusesta.

Lahjojen avaamisen jälkeen juotiin kahvit ja katsottiin tietenkin Joulupukki ja noitarumpu. Sitten mentiin saunaan.

Kotona me oltiin kahdeksalta. Olin päättänyt katsoa elokuvan Jouluntarina, kun en ole ikinä nähnyt sitä kokonaan. No, nytpä olen. Ihana leffa! :)

Ja sitten illalla olin vain koneella. Nukkumaan taisin käydä joskus kolmen jälkeen....

Tänä vuonna mulla ei ollut yhtään joulufiilistä, mikä saatttaa johtua tuosta kamalasta illmastakin.. Tuntui siltä, kuin joulu oltaisi väkisin tehty tyyliin syksyn keskelle. Mä vaan odotan, että tää jouluhumu hiipuisi ja alkaisi arki. Kun mikään ei ees oo auki, kun kaikki lomailee... Noh, ehkä ensi jouluna sitten. :)

Ja hei, saa toki kommentoida, että miten teidän joulut meni?

Leirit on tärkeä osa mua!

Heips!

Nyt mä haluan kirjoittaa aiheesta, joka on mulle erityisen tärkeä eli leireistä. Kerroin jotan mitä tulee mieleen, koska mä en oo suunnitellu tätä mitenkään..

Ensin pitää kyllä kertoa se, että en olis ikinä  mennyt minnekkään leirille, ellei silloinen äitipuoleni olisi mua "laittanut" mua sille ensimmäiselle.

Mä oon aina ollut vähän kotihiiri ja se yritti mua saada lähtemään leirille vaikka kuinka monta kertaa. Ja sit mä kerran suostuin ja sillä tiellä ollaan yhä. Ikinä mua ei siis olla pakotettu mihinkään ja olen silloiselle äitipuolelleni kiitollinen että se sai mut lähtemään.

Mä olin siis 8-vuotias kun menin ensimmäiselle leirille. 

Noh, se ensimmäinen leiri tosin ei ollut niin kiva. 

Tai siis se oli todella uskontopainotteinen, minkä uskon johtuneen melko vanhoillisista ohjaajista, jotka sitten myöhemmin erottettiinkin muunmuassa siitä että he vastusti naispappeutta melkoisen rajusti ja rumasti. 

Siis tottakai leirin kuuluukin olla uskonnollinen kun seurakunnan leirstä kyse, mutta tuolla ei juuri muuta ollutkaan ja se oli 8-vuotiaan minuni mielestä ärsyttävää.

Nykyään kun on nuoremmat ohjaajat, leiritkin on sen mukaisia ja uskonto on oleellinen asia leiriä, mutta ei sitä tyrkytetä.

Tältäkin leiriltä löytyy niitä kivojakin muistoja kyllä. Me huonekaverini kanssa rakennettiin maja meidän huoneeseen ja siellä leikittiin pehmoleluilla. Kaikki vapaa-ajat mevietettiin majassa. Se oli kivaa :D

Sille leirille tuli myös hembölen kotieläintarhan eläimet ja siellä oli mm. mahdollisuus ratsastaa ponilla.

Mä halusin myös lähteä uudelle leirille. Olin silloin 9-vuotta. Sillä leirillä oli jo uudet ohjaajat. Noh, tältä leiriltä en muista muuta kuin sen, että mulla alkoi siellä silmätulehdus ja jouduin lähtä lääkäriin. Mä sain kuitenkin luvan jäädä leirille. Ja loppujen lopuksi se leiri oli tosi kiva vaikka se tulehtunut silmä vähän häiritsikin!

Kolmannella leirillä mulla oliki sit päällä korvatulehdus.. Ja silloinki olin 9 vuotta.

Tästä eteenpäin en muista monennellako leirillä tapahtui mitä, koska oon ollut niin monella leirillä. Joka vuosi 2-4 leirillä. Ja oonkäynyt leireillä sen kahdeksan vuotta, joista viimeisen vuoden ollut isosena´.

Kuitenkin näistä leireistä on tullut tärkeä osa mua. Niistä  tuli aina hyvä olo ja niillä oli aina kivaa! :) 

Jossain vaiheessa leirit oli ainoa paikka, jossa tunsin, että saan olla tälläinen kun olen. Leireillä mutkin hyväksyttiin porukkaan paremmin kun koulussa. Aina edellisen leirin loputtua, odotti seuraavaa. 

Silloin kun mua kiusattiin, leirit tarjos siihen hyvän vastapainon. Leireillä pystyi unohtaa hetkeks kaiken arjen ja olla ilonen. Ne oli yks juttu, mikä autto mua jaksamaan.

Mä en tiedä et mitä kertoisin..

Syy, miksi lähdin isoseksi, on juurikin se, miten tärkeitä leirit on mulle ollu. (Ja on edelleen!) Kiitos tästä kuuluu kaikille isoselle, koska ilman niitä leirit ei ois (ollu) mahollisia. Ja ísoset oli aina tosi kivoja. Mä haluan myös olla osana tätä, koska mulle on tärkeetä, jos mä pystyn tarjoo tän saman jolleki lapselle. :)

Iso kiitos kuuluu myös kaikille ohjaajille. Että neki on aina hyväksyny mut mukaan. Se ei oo mulle itsestäänselvyys.

Leirien tarjoama yhteys on ollut mulle tärkeä ja turallinen paikka kasvaa. Oon ilonen et lähin kerran mukaan ja vielä ilosempi siitä että oon yhä mukana.

Mä toivon että saan olla mukana vielä kauan. Se on mulle tärkeetä. 

Anonyymit

Anonyymit. Nuo netissä nimettöminä kirjoittavat ihmiset. Tässä postauksessa keskityn lähinnä ask.fm-anonyymeihin.

On olemassa myös oikein kivoja anonyymejä, mutta suurinosa niistä anonyymeistä, jotka minun askiini on tiensä löytäneet, ei ole todellakaan kivoja.

Mä tein askin syksyllä 2013. Tänä aikana mulle on tullut sinne vaikka ja mitä noiden ei niin kivojen anonyymien osalta. Yhdesssä vaiheessa niitä tuli jopa päivittäin. Tässä jotain esimerkkejä:

"Hyi vittu oot ruma"

"Vitun ruma. Ei kukaan haluu olla sun kaveri"

 "Ruma. Tee ittelles jotain"

"Veä ittes vieterii"

"Ku seuraavan kerran näen sut, heitän puukon sun silmään. Oot kaikille näkymätön"

"Vittu oot nolo ei voi muuta sanoo"

 "voi kun kuolisit, oot turha kasa paskaa maan päällä"

"Oot säälittävä, vitun ruma, ällöttävä, oksennan jos nään sua, maineeton, neitsyt paska, kuolet yksinää koska et saa miestä. mee leikkauksee.. en varmana haluu pahottaa sun mieltäs mut kovin moni kotkalainen ei voi sietä sua"

"Oot vitun ylilauta miks ees haluut elää?? oot helvetin  retu ja ruma"

Kyllä. Näistä joka ikinen on tullut mulle. Näitä on paljon enemmänkin, mutta ehkä toi havainnoillistaa sitä edes vähän.

Enää vähään aikaan mulle ei ole tullut lähes mitään, ja hyvä niin, koska en varmaan kestäisi. Enkä tosiaan tiedä miten oon kestänyt ton aiemmin.

Koska kenenkään ei todellakaan pidä joutua kestämään tollasta paskaa! Ei ikinä.

Mikä saa ihmiset haukkumaan toisia anonyymeinä? Tai anonyyminä käskeä jotakuta tappamaan ittensä?
 Itse en ikimaailmassa pystyisi sellaiseen! Ja todella ihmettelen että miten pystyy kukaan muukaan, vaikka kuinka vihaisi kyseistä ihmistä.
Mitä jos se joku päätyykin tekemään itselleen jotain, sen _just sun_ laittamalla "veä ittes vieterii" -kommentilla? Pystyisitkö elämään sen kanssa?
Mä en pystyisi.

Jotkut sanoo, että eihän nyt anonyymi -kommentit voi mitenkään satuttaa, mutta ainakaan mun kohdallani se ei ole niin. Vaikka niin oonkin joskus väittänyt.
Todellisuudessa oon monta iltaa vaan tuijottanut askin inboksia vedet silmissä ja miettinyt että miksi sinne tulee sellasta. Oonko mä oikeesti vitun ruma? Eikö kukaan ihan oikeasti halua olla mun kaveri? Enkö mä kelpaa kenellekkään ikinä?

Mutta silti mä kestin sen. Enkä ikinä oo ilmottanut niistä minnekkään. Ehkä olisi pitänyt.

Anonyyminä haukkuminen on nykypäivänä liian helppoa. Vaikka sut estettäisiin jollain sivulla niin voit helposti tehdä uuden tilin ja jatkaa sillä haukkumista. Voit käyttää julkisia tietokoneita, jotta sun ip-osotetta ei voitas selvittää. Tms.

Ihmiset. Mä toivon että vielä jonain päivänä ketään ei kiusattaisi anonyyminä. Ylipäätänsä että ei kiusattaisi ketään mistään syystä missän.
Kaikissa meisssä on jotain erilaista, mutta silti kaikki on yhtä tärkeitä.

Opetelkaa käyttäytymään hyvän nettietiketin mukaisesti!

No, tältä kaikeltahan olis vältytty, jos olisin poistanut ask -tilin tarpeeksi ajoissa. Oikeestaan mä oon poistanki askini kaksi kertaa ja tehnyt uuden. Se on osaltaan vähentänyt sitä kiusaamista.

Ja yhä edelleen oon askissa lähinnä sen takia, että se on hyvä ajanviettopaikka. Siellä on mielenkiintoisia ihmisiä.

Lisäksi askista on ollu mulle jotain hyvääkin, mutta sitä en tähän tahdo avata enempää.

Mutta muistakaa se nettietikettti. Ja se, että yksi pienikin haukkuma viesti voi satuttaa juta kuta tosi paljon.

Vietin yöni kirkossa..

17.-18.10


Mulla oli kiva viikoloppu ja syysloman aloitus.


Lauantaina järjesettiin 7-14-vuotiaiden tyttöjen ja poikien syystapahtuma. Me viime viikonloppuna suunniteltiin se isoskoulutusleirillä.

Tapahtuman aiheena oli supersankarit ja siellä oli erilaisia isosten  vetämiä rasteja, joita ne lapset kiersi.


Meidän rastilla tehtiin itse supersankariasuja käyttäen mm. sanomalehtiä, jätesäkkejä, pahvia ja maalarinteippiä. Lopuksi otettiin kuva valkotaulua vasten, johon sai halutessaan piirtää tehosteita tai kirjoittaa esim itselleen keksimän sankarinimen. Sitten kuva tulostettiin ja se annettiin kuvattavalle.


Mä ja me muut rastin pitäjät innostuttiin sitten itsekin vähän tekemään supersankarisuja.. Ja hauskaa oli, meillä sekä lapsilla! :)

Heti tän tapahtuman jälkeen alkoi toinen juttu, nimittäin kirkkoyö. Se on kotkan isosille järjestetty perinne. Me siis nukuttiin yö kotkan kirkossa ja päästiin tutustumaan siihen vähän toisenlaisesta näkökulmasta. Mulle tää oli eka kerta, muttta oli siellä niitäkin ketkä oli olu edellis vuosina. Yhteensä meitä oli 28 nuorta, 2 ohjaajaa ja 2 yökköä.

Iltapäivällä päästiin kirjaimellisesti tutustustumaan urkuihin. Ensin kanttori kertoi meille kotkan kirkon uruista, ne oli uusittu vuonna 1998. Sitten se soitti meille muutaman häämärssin. Yksi niistä oli ilmeisesti (jos ymmärsin oikein!!) sävelletty elokuvaa varten, jossa aasit menevät naimisiin. (??)

Sitten kunneltiin vaan erilaisia äänitasoja, joita uruista saadaan. Kaikista kimeimmästä siihen kaikkein matalimpaan.  Tyhjässä kirkossa se kyllä tuntui aika jännältä vatsassa.

Lopuksi päästiin käymään urkujen sisällä. 

Mä itse oon jotenkin aina pitänyt urkujen äänestä, siinä on sitä jotain!

Ja pääsinpä mä itsekkin kokeilemaan uruilla soittamista.

Koska tapahtuma oli ilmainen, ei meille tarjottu lämmintä ruokaa. Ja koska kirkko oli turvallisuus syistä lukittu, meille järjestettiin tunnin ns. vapaa-aika, jonka aikana sai käydä oma kustanteisesti syömässä. Mä menin syömään heseen muutamaan muun, mulle tuntemattoman  isosen kanssa.

Illalla päästiin kipeämään kirkon kellotorniin.

Se tuntui aika jännältä, koska ne portaat oli todella jyrkät ja yksi askelma oli jotain 8cm, ehkä. 

Korkein kohta, johon päästiin oli jotain 54m. Ihan hyvin sieltä näki kotkan. Tosin silloin oli jo niin pimeetä niin näkyi vaan valosaaste.

Oli meillä muutakin ohjelmaa. Me laulettiin, tehtiin pieniä tehtäviä ryhmissä; mm. sanasta sateenkaariunet piti saada mahollimman monta uutta sanaa, niitä kirjaimia käyttäen. Meidän ryhmä sai 40 sanaa.

Oltiin myös valopiiloa pimeässä kirkkosalissa. 

Iltapala meille kuitenkin tarjottiin, ja se syötiin kymmenen aikaan vapaasti omaan tahtiin kirkon kellariin rakennetussa keittiössä.

Mä en tiennyt, että tossa kirkossa on keittiö. Mutta oli siellä myös paljon muutakin sellaista, josta en tiennyt, esim suihku!

Huomaa muuten että ennen ei ole ollut naispappeja.  Kellarin vessan peili oli nimittäin sen verran korkea että huomaa sen olevan suunniteltu pidemmille, ja useinhan miehet ovat naisia pidempiä. Ainakin näin stereotyyppisesti ajateltuna. 

Kyllä mä yleensä nään koko kasvoni peilistä, vaikka oonkin 154cm ja tässä kuvassa mä vielä varvistan.

Hiljaisuus alkoi puolelta öin ja mä nukahdinkin melkein heti, koska olin niin väsynyt.   Ja siis me nukuttiin ihan siellä kirkkosalissa makuupusseissa itse valitsemassaan paikassa. Yllättävän hyvin siellä kyllä pystyi nukkumaan. Paremmin kun mitä luulin. 

Aamulla oli herätys kahdeksalta ja aamupala vapaasti ennen yhdeksää. Kuitenkin kirkon piti olla yhdeksään mennessä täysin siisti, koska ensimmäiset mummot ja papat saapuvat messuun heti yhdeksän jälķeen. 

Multa kysytää usein et miten  sä jaksat käydä tollasissa jutuissa, et eiks sua 

ärsytä se uskonto hömpötys.. no en mä varmaan olis isonen, jos se mua ärsyttäis.  Mutta ei se mulle oo se tärkein juttu. Mulla on hyvä olla leireillä tms, ja saan niistä iloa ja energiaa muuhun arkeen ihan niiden ihmisten ja tekemisen takia.

Eikä tossa kirkkoyössä olĺut varsnaisesti mitään muuta uskontoon viittaavaa kun se messu, johon meidän kirkkoyö päättyi.

Itse siis tykkäsin tästä tapahtumasta! Tai siis molemmista, syystapahtumasta jota olin vetämässä ja kirkkoyöstä! :)

Kipinä-spark 22.7-27.7.2015 ♥

Jos kerrankin mentäs suoraan asiaan, ilman selityksiä.


Niin se päivä koitti, 22.7.2015. Se päivä jota olin odottanut neljä vuotta. Ja se päivä josta oon hehkuttanut askissa vaikka kuinka kauan.


Meidän bussi lähti kohti partaharjua tuona aamuna kymmenen aikaan aamulla. Edellisenä iltana olin laittanut ainakin 5 herätystä joissa jokaisessa oli 3 torkkua. Mua hermostutti niin paljon jos nukkuisin pommiin ja myöhästyisin bussista. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt ja mun toive vihdoin pääsi toteumaan.


Matka partaharjulle kesti jotain neljä tuntia, johon sisältyi ruokatauko mikkelin abc:llä.


Kun me vihdoin päästiin leiripaikalle, alkoi kamojen raahaminen meidän majoituspaikalle, joka sattui olemaan kaikista kaukausin paikka meidän kylässä eli kivilässä. Ensin oli pitkä matka ihan tasaista aluetta ja sitten oli ylämäki, jonka päällä oli pieni tasanne. Siinä me majoituttiin 5 yötä.


Kun kaikki kamat oli saatu raahattua oli aika kasata teltat. Ihan ensiksi kasattiin puolijoukkueteltta, jonne muistaakseni laitettiin matkatavarat, koska ilma oli sateinen. Tän jälkeen me isoset autoimme leiriläisiä kasaamaan teltat ja vasta sitten päästiin kasaamaan omat telttamme. Mun ja mun telttakaverille sattu aika huono telttapaikka, koska se ei ollut tasainen vaan oli vähän vino. Ihan hyvin siinä silti nukkui.


Sitten olikin ruoka-aika, olipa ihanaa saada ruokaa kun viimeksi oli syönyt jotain 6 tuntia sitten. Tosin se ruoka ei ollut kovin hyvää, samaa tavaraa jota koulussa syödään. Tosin se että ruoka tuli ilmeisesti paikalliselta keskuskeittiöltä oli ihan ymmärrettävää, koska ei kukaan yksityshenkilö alkaisi tekemään ruokaa 2000:lle ihmiselle.


Vihdoin koitti se hetki jota olin odottanut ehkä kaikista eniten, nimittäin avajaisnuotio. Sinne siis tuli ihan jokaikinen, jokaisesta kuudesta kylästä. Selvennyksesi se että leirialue sijoittuu salvosen järven ympärille kuutena eri kylänä, ja kylät jakaantuu hiippakunnittain.

Se tunne avajaisnuotiolla oli ihanaa. Sitä on vaikea kuvailla, mut mä nautin siitä, kaikki 2000 koolla. Kylien huudot kajahti, kaikki laulaa yhdessä leirilaulua, pekka laukkarinen trio.. Ah. Nautin. Just se fiilis mikä siellä oli, on se jota oon kaivannut.

Tää kuva on ekalta illalta. Näytän siinä niin onnelliselta..

Torstain, perjantain ja lauantain ohjelma oli melko samanlainen. Herätys oli ennen puolta kahdeksaa ja aamupala ennen puolta yhdeksää. Ne oltiin porrastettu joka päivä vähän eri tavalla. Aamupalan jälkeen oli lipunnosto ja sen jälkeen ruttujuttu.

Ruttujuttu oli vähän samantapainen raamattutyöskentely kuin ripareiden raamis. Eli siis työskenneltiin jotain pientä omissa ryhmissä, isosen johdolla.

Ruttujutun jälkeen oli jotain erilaista ohjelmaa joka päivä. Oli esim taika-petteri showta, pekka laukkarinen trioa ja sirkusta. Joka päivälle oli eri ohjelma. Niistä kyllä huomasi, että ne oli suunnattu 10-14 vuotialle, mutta kyllä niille silti saattoi vähän nauraa. Enkä mä ainakaan pitkästynyt kertaakaan. Ehkä mä oon vähän lapsen mielinen.

Sit olikin ruoka. Mä olin pari kertaa auttamassa sen jakamisessa, niinkun oli muutkin isoset ja ohjaajat. Ruuan jälkeen oli hetki vapaa-aikaa, jonka jälkeen oli erilaista rastitoimintaa. Oli esim pehmomiekkailua, kirkkoveneellä soutelua, sirkustelua, kankaan painantaa, musisointia.. Ja vaikka mitä muuta mukavaa. Harmivaan että mulla jäi noiden kiertäminenn vähän vähemmällä koska torstaina jäin telttaan nukkuun kiitos päänsäryn, ja lauantaina oli muita hommia. Kuitenkin oli kivaa.

Nämä rastihommat kesti jotain kolme tuntia, ja sitten taas syötiin, jonka jälkeen oli vapaa-aikaa. Sen aikana sai tehdä oikeestaan mitä halusi. Torstaina ja perjantaina lähdettiin muutaman leiläisen kanssa kiertelemään muita kyliä ja vaihtelemaan helmiä. Joka kylällä on siis oma värinsä ja jokainen saa 6 oman kylänsä väristä helmeä. Tarkoitus on vaihtaa helmiä niin että leirin lopussa sulla on 6 eri väristä helmeä rannekorussa. Minä ja muutama leiriläisistä saatiin jo toisena päivänä kaikki helmet.

Vapaa-ajan jälkeen oli iltaohjelma, joka vaihteli joka ilta samalla tapaa kuin päiväohjelmakin. Oli laulamista, teatteria, yhdessä olemista..

Sit oli iltapala ja iltahartaus. Meillä oli kaksi iltahartautta ristikiven kirkossa, muut oli lipunlaskun yhteydessä. Oon ollut partaharjulla aiemmin 2 kertaa ja oon aina halunnut käydä ottamassa kuvan tosta kivestä, mutta nyt vasta uskalsin kysyä luvan ja sain kuvan siitä ♥ 

Perjantaina oli myös liikkuva seurakunta juttu. Se oli ihan mahtava! kaikki kokoontu suurelle urheilukentälle. Joka ikiselle oli piiretty sinne oma ruutu. Siinä ruudussa sitten liikuttiin koko sen ohjelman (n. 1,5h) ajan. Tansittiin, hypittiin, leikittiin ja hytkyttiin. Mun mielestä se oli oikeesti tosi hauskaa!

(Sori siitä  jos nää kuvat menee miten sattuu mutta mä en jaksa alkaa tabletilla pelleillä tän kanssa.)

Kuten sanoin, käytin lauantain rasti työskentelyn toisella tavalla. Mä, pari muuta isosta ja osa meidän leiriläistä tehtiin kaarnahelmiä sunnuntaisille sparkkinoille. Kipinällä liikkui siis myös paljon erilaisia erikoishelmiä ja kaikki himoitsi niitä. Meidän kaarnahelmet oli ehdottomasti kipinän hienoimmat erikoishelmet. Lakattiin ne vielä kynsilakoilla.

Sunnuntaina oli erilainen päivä. Kymmeneltä oli leiri Jumalanpalvelus, jonne tuli myös kaikki 2000 ihmistä. Mulla oli jo aamulla vähän haikea fiilis, joten pari kyyneltäkin siellä pääsi..

Sitten syötiin ja mentiin järjestäytymään sparkkinoille. Se oli siis sellainen juttu, vähän niinkuin markkinat, jossa jokainen piha (eli siis seurakuntaryhmä, ei kylä) myi ilman rahaa oma keksimiään palveluita tai tuotteita. Meillä oli noi helmet. Joillakin oli parturia, jotkut lauloi, joiltakin sai popparia..  Ja vaikka mitä muuta.

Kun ennen sparkkinoita oli vähän aikaa, lähdettiin muutaman leiriläisen kanssa metsästään erikoishelmiä, tuloksetta. Mä oisin niiin halunnu sateenkaarihelmen..

Joo. Sparkkinat oli kivat. Ainoo vaan et sato vettä kaatamalla (niinkun oikeestaan koko viikon oli satanut, tosin ei kaatamalla), mutta mun sadeviitta repeenty aamulla, niinpä kastuin aivan ´läpimäräksi. Onneksi meille isosille annettiiin mahdollisuus käydä suihkussa sparkkinoiden aikana (koska isosten illan takia edellisenä iltana ei kerennyt) niin pääsin hetkeksi sisälle lämpimään ja vaatteita kuivattelemaan.

Sparkkinoiden jälkeen mentiin meidän pihaaan vaihtaan kuivat vaatteet ja syömään.

Sitten olikin jo päätösnuotio. Ja myös sinne tuli kaikki 2000 ihmistä. Päätösnuotio oli vähän samantapainen kun avajaisnuotiokin. Oli ohjelmaa ja laulamista. Leirihuutoja ja nauramista. Ja kyyneleitä. Ainakin mun osalta.

Se asia jota olin odottanut neljä vuotta, toteutui. Olin niin onnellinen et sain kokea sen uudelleen, mutta samalla haikea, koska se oli nyt ohi.

Leirin viimeinen yhteinen juttu olis pitänyt olla valaistu risti. Eli siis kaikki ois kerääntyn rannalle kattomaan kind of palavaa ristiä, mutta se peruttiin huonon sään takia. Mua harmitti se aika paljon, koska  se oli syke-leirillä niin kaunis. Sen olisin myös halunnut kokea uudelleen.

Maanantaina oli ainoastaan aamupala ja lipunlasku. Itkin taas. 

Sit alkoi telttojen purku ja kamojen raahaus. Taas se järkyttävä matka ees taas painavien kamojen kassa.

Bussi lähti yhdeltätoista kohti kotkaa. Tosin me pysähdyttiin taas mikkelin abc:llä syömässä ja juomassa kahvia. Voi sitä onnea kun mä saan kahvia kuuden päivän jälkeen.. Tuolla kun ei kahvia tarjoiltu..

Taakse jäi kipinä. Se oli just niin ihana kun toivoinkin. Turhaan en siis neljää vuotta odottanut! 

 Todellakin lähdennuudelleen, jos vaan mahdollisuus tulee.. 

Tästä postauksesta jäi niin paljon sanomatta.. mutta ehkä se ei haittaa. Eihän nyt kaikkea tartte ulkopuolisille kertoa.. Mutta sen sanon, että tää on ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu. ♥

Tätä leiriä unohada en ikinä, kipinä... KIPINÄ! 

turhahko päivityspostaus

Heipparallaa ja super ihanaa kesää sulle! ♥

Tosiaan.. viimeisestä postauksesta on aikaa (taas!!!) vaikka kuinka paljon, joten ajattelin tulla nyt kertomaan vaikka kuulumisiani yms. Tosin en tiedä kiinnostaako ne edes ketään.

Eli siis. Mulla loppui peruskoulu 30.5. Meillä oli koulussa ihan ok juhla, saatin päättötodistukset ja ruusut juhlasalissa, niin että koko muu koulu katsoi. Siellä jaettiin myös stipendejä. Itse en yhtään saanut, mutta väliäkö sillä. 
Mun keskiarvo oli 7.2 ja oon siitä ihan helvetin ylpeä! Vielä puolivuotta sitten se taisi olla 6.9... Oon niin ylpeä ittestäni, että sain nostettua sen.
Tuona päivänä olin niin onnellinen, että itkin jopa. Minusta oli niin ihanaa saada jättää se kaikki vanha taakse ja aloittaa alusta. En todellakaan ikävöi takaisin sinne, mutta kyllä mulle silti tuli myös hieman haikea olo.. Se "tuttu ja turvallinen" loppui.



11.6 selvisi yhteishaun tulokset. Odotin tota päivää paljon. Niiden nimien piti olla jo klo 8 lyskan nettisivuilla, joten mulla oli herätys vähän ennen kahdeksaa,koska jännitin sitä tietoa niin kovin.. Kuitenkaan se tieto ei kahdeksalta siellä ollut, joten päivittelin sitä sivua puolisen tuntia, mutta kun ne eivät vieläkään sinne ilmestyneet,jatkoin uniani.
Heräsin uudelleen kahdentoista aikaan ja katsoin uudelleen luyskan sivut. Mie pääsin kotkan lyseon ympäristölinjalle! ♥
Oon niin ilonen siitä. Oon niin ilonen että jaksoin zempata koulussa. 
Musta tulee lukiolainen. Mä saan tanssia vanhat. Mä saan penkkarit. Musta tulee ylioppilas! Tää on mulle tärkeetä, siks oon niin ilonen. Mun unelmat toteutuu.

Juhannus me oltiin Berliiissä, iskä, pikkuveli, kummi ja mä. Meillä oli ihan  kivaa. 
Heti juhannuksen jälkeen maanantaina lähdin leirille haapasaareen. Siellä meitä oli 8 isosta viettämässä aikaa. Sielläkin oli ihan kivaa, voisin mennäö uudelleenkin. :)

Ens kuussa toteutuu yks mun unelmista. Nimittäin kipinä-suurleiri!! Sitä on odotettu neljä vuotta.. En malta oottaa et pääsen telttailee sinne korpeen, keskelle ei mitään.. Se tunnelma siellä on niin ihana...! Ja mä lupaan, siitä tulen tekemään postauksen aivan varmasti. Tuun hypettämään siitä niin kauan. ♥

Okei. Hyhhyh tulipas tää postaus täyteen sydämiä ja iloisuutta.. :D 

Heipsuti hei. Seuraavaan postaukseen! 

Wien 16.-19.1 ♥

Moikka!

Tässä postauksessa kerron siis mun Itävallan matkasta, kuten otsikossa näkyy. :)

Perjantai 16.1.2015

Lennon piti lähteä 10 aikaan, mutta lähdettiin bussilla Helsinkiin jo aamu viideltä, koska myöhemmät bussit oli niin kalliita. Ihan hyvä vaan, että lähdettiin noin aikaisin, koska oli niin huono sää, että sen takia myöhemmillä busseilla  oltaisi myöhästytty reippaasti, nimittäin tämäkin bussi oli ainakin tunnin myöhässä aikataulusta.
Seistiin siellä bussipysäkillä odottamassa sitä bussia jotain 40 minuuttia, koska se ei siis tullut ajallaan. 
Ja kun vihdoin ja viimein päästiin bussiin ja matkaan, se bussi joutui ajamaan niin hitaasti kun olla ja voi. Lunta tuiskutti sivuun ja vinoon eikä ikkunoista nähnyt mitään, joten ei ihme että oltiin aikataulusta jäljessä.
Jossain kohtaa jäätiin vielä seisomaan aika kauaksi aikaa paikalleen. En muista kauanko siinä seistiin, koska mä nukuin, havahduin vain siihen että ei liikuttu mihinkään. Meidän eteen oli jäänyt rekka jumiin, jes. Onneksi sitten lopulta päästiin ohittamaan se ja jatkamaan matkaa.
Kello alkoi lähellä yhdeksää, vähän päälle tunti lennon nousuun eikä oltu lähelläkään kenttää.
Kun sitten vihdoin ja viimein päästiin bussin vaihdon jälkeen kentälle,  aikaa oli jotain 40 minuuttia. (suositeltu aikahan on 2h)
Siinä sitten nopeasti vietiin kamat sinne minne ne pitää(:D) ja turvatarkastuksista läpi, käytiin reippaasti kahvilla ja syömässä jotain kun ei oltu ehditty syödä aamupalaa ja sitten lähtöporteille odottamaan.
... Yllätys yllätys, meidän lento oli myöhässä sen huonon sään takia. Alkoi vähän hirvittää, että mitäköhän tästäkin tulee.
No, onneksi sää ehti selkeentyä edes vähän ja lennot meni hyvin. Meillä siis oli koneen vaihto Ruotsissa.
Se oli kyllä aika jännä että me lennettiin nopeammin Helsingistä Ruotsiin, kun mentiin bussilla Kotkasta Helsinkiin, vaikka siinähän on noin kolminkertainen matka..

Kun vihdoin ja viimein päästiin perille Wieniin, matkattiin junalla ja metrolla meidän huoneistolle. Sen etsimisessäkin jo kesti jonkun aikaa, koska se oli jollain vähän syrjäisemmällä seudulla. Löytyi kuitenkin :D.. Ensivaikutelma rakennuksesta ei ollut kovin mielekäs, se oli joku ikivanha rakennus ja sen käytät oli oikeesti ihan järkyttävät, ne näytti siltä ettei niitä ois kunnostettu ikinä. Seinät ja lattiat oli jotain lattia tsydeemiä, jotka oli halkeillu. Likaistakin siellä oli. Mutta se huone oli kyllä hyvä, vasta kunnostettu ja todella siisti. Siitä mulla ei valitettavasti ole kuvaa.

Illalla mentiin yhteen konserttiin, jonka takia itseasissa koko Wieniin edes lähdettiin. Mun iskä on TOSI SUURI Elvis Presleyn fani, joten konserttihan oli Elviksen alkuperäissoittajien bändin kiertueeseen kuuluva konsertti. Olipa vaikeasti selitetty :D
Itse en Elviksen musiikista paljon perusta, mutta olihan siellä ihan mielenkiintoista ja kieltämättä ne herrat soitti, esiintyi ja lauloi hyvin.

Sen konsertin jälkeen mentiin meidän tutun hotellille vielä kahville ja kaakaolle. Kello  oli jo silloin jotain 1 yöllä ja mua väsytti ihan törkeen paljon, koska olin herännyt aamulla neljältä..

Lauantai 17.1.2015

Shoppailupäivä. Lähdettiin kiertelemän ja katselemaan maisemia. Mä etsin sellasta hupparia, jossa lukee I ♥ VIENNA, ja löysinkin kyllä sellaisen, mutten ostanut kun se oli niin kallis.. Hehheh, nyt kaduttaa vähän. Wienissä on upeita taloja ja vanhoja rakennuksia. Kaikkea ei ehditty näkemään kahdessa kokonaisessa päivässä, harmi. Mutta onpahan joku syy lähtä uudelleen! :)
Lauantaina syötiin Hard rock caf'essa. Siellä oli ihan hyvät  ruuat, mutta ei niin hyvät kun Lontoossa ja ehkä vähän köyhät.
Illalla iskä lähti taas konserttiin, se siis oli ostanut itselleen liput kolmelle illalla. Mulle ja pikkuveljelle (vaan) yhdelle. Sen konsertin aikana me kierreltiin paikkoja yhden mukana olleen tutun kanssa ja käytiin esim Star Bucksissa, koska alkoi sataa ja se oli lähin paikka jonne mahtui suojaan. Pakkohan siinä oli jotain tilatakkin, ettei vaan tyhjäää möllötettäis. Mä tilasin kaakaon.
Eipä lauantaista taida paljon muuta kerrottavaa olla, kun ei me paljon muuta tehty. En kauhean montaa kuvaa saanut, kun jaksanut koko aikaa kävellä puhelin kourassa.

Sunnuntai 18.1.2105

Sunnuntaina mentiin sitten katsomaan Schönbrunnen linnaa(toivottavasti kirjoitin oikein)ulkopuolelta, ois sinne sisäänkin  päässyt muttei ostettu sinne lippuja. Se linna on siis kuulunut keisarinna Sissille, josta tuli Itävallan keisarinna jo 16-vuotiaana. 
Käytiin myös sen linnan yhteydessä olevassa eläintarhassa, joka on maailman ensimmäinen tai ainakin esimmäisiin kuuluva eläintarha. Oli hyvä sää, joten sen siellä tarkeni hyvin olla ja kierrelllä.Käytiin yhdessä siellä olleessa kahvilassa kahvilla ja syömässä jotakin. Me kaikki tilattiin omena vohvelit. Mä luulin, että se ois joku pien viipale, mutta se olikin koko lautasen kokonen jättiläinen.. :D
Se oli niin iso ettei keretty sitä edes kokonaan kiertämäään, koska alkuillasta iskä lähti sinne konserttiin ja me lähdettiin sitten samaan aikaan pois.
Tänään meillä (mulla, pikkuveljellä ja sillä tutulla) oli suunnitelmissa käydä ainakin katsomssa Prateria, eli siis huvipuistoa, jossa on maailman ensimmäinen maailmanpyörä. Ja koska se pyörä pyöri, päätettiin mennä sen kyytiin. Mun lippu maksoi sen 4 euroa. 
Näkymät Praterin maailmanpyärästä oli upeat, tosin oli jo niin pimeää että ei näkynyt kuin kaupungin valot ja hälinä, mutta oli se silti hienoa.
Nyt olen käynyt maailman vanhimassa maailmanpyörässä ja maailman suurimassa maiilmanpyörässä. (silloin kun London eye oli vielä suurin..)
Myöhemmin illalla mentiin vielä syämään johonkin ravintolaan, jonka nimeä en muista, mutta joku Wieniläinen keittiö tyylinen se oli. Tarkoituksenamme oli syödä Wienin leikettä, joka siis on ohueksi nuijittua karitsan lihaa jossa on joku jännähkö kerros päällä, joka tarjoillaan tuoreen perunasalaatin kanssa. Onneksi siellä ravintolassa käytettiin luomulihaa, niin tietää että se karita oli elänyt hyvän elämän aina siihen asti kun se päätyi lautaselle.. Mutta hyvää se oli!
Sitten illalla huoneoistolla kamat vvaan kasaan ja nukumaan, sillä aamulla oli aikainen herätys, koska meidän lento lähti aamulla joskus puoli 9 aikaan Suomeen.

Pahoittelen, että noi kuvat ei oo mitenkään loogisessa järjestyksessä, mutta mä en osaa laittaa niitä paremminkaan.. :D


Maanantai 19.1.2015

Ei tehty muuta kuin matkatttiin kotia kohti. Lennot meni hyvin ja sääkin oli parempi kuin perjantaina.
Kotona oltiin vasta kuuden aikaan illalla ja väsymys oli järkyttävä! Kuitenkin halusin 
lähtä vielä partioon... 
Illalla nukahdin heti kun menin sänkyyn, jossain kymmenen maissa. Ja aamulla sitten taas kouluun.

Lopuksi pahoittelen kirjoitusvirheitä. Sun ei tartte ilmottaa mulle siitä että niitä on.