Anonyymit

Anonyymit. Nuo netissä nimettöminä kirjoittavat ihmiset. Tässä postauksessa keskityn lähinnä ask.fm-anonyymeihin.

On olemassa myös oikein kivoja anonyymejä, mutta suurinosa niistä anonyymeistä, jotka minun askiini on tiensä löytäneet, ei ole todellakaan kivoja.

Mä tein askin syksyllä 2013. Tänä aikana mulle on tullut sinne vaikka ja mitä noiden ei niin kivojen anonyymien osalta. Yhdesssä vaiheessa niitä tuli jopa päivittäin. Tässä jotain esimerkkejä:

"Hyi vittu oot ruma"

"Vitun ruma. Ei kukaan haluu olla sun kaveri"

 "Ruma. Tee ittelles jotain"

"Veä ittes vieterii"

"Ku seuraavan kerran näen sut, heitän puukon sun silmään. Oot kaikille näkymätön"

"Vittu oot nolo ei voi muuta sanoo"

 "voi kun kuolisit, oot turha kasa paskaa maan päällä"

"Oot säälittävä, vitun ruma, ällöttävä, oksennan jos nään sua, maineeton, neitsyt paska, kuolet yksinää koska et saa miestä. mee leikkauksee.. en varmana haluu pahottaa sun mieltäs mut kovin moni kotkalainen ei voi sietä sua"

"Oot vitun ylilauta miks ees haluut elää?? oot helvetin  retu ja ruma"

Kyllä. Näistä joka ikinen on tullut mulle. Näitä on paljon enemmänkin, mutta ehkä toi havainnoillistaa sitä edes vähän.

Enää vähään aikaan mulle ei ole tullut lähes mitään, ja hyvä niin, koska en varmaan kestäisi. Enkä tosiaan tiedä miten oon kestänyt ton aiemmin.

Koska kenenkään ei todellakaan pidä joutua kestämään tollasta paskaa! Ei ikinä.

Mikä saa ihmiset haukkumaan toisia anonyymeinä? Tai anonyyminä käskeä jotakuta tappamaan ittensä?
 Itse en ikimaailmassa pystyisi sellaiseen! Ja todella ihmettelen että miten pystyy kukaan muukaan, vaikka kuinka vihaisi kyseistä ihmistä.
Mitä jos se joku päätyykin tekemään itselleen jotain, sen _just sun_ laittamalla "veä ittes vieterii" -kommentilla? Pystyisitkö elämään sen kanssa?
Mä en pystyisi.

Jotkut sanoo, että eihän nyt anonyymi -kommentit voi mitenkään satuttaa, mutta ainakaan mun kohdallani se ei ole niin. Vaikka niin oonkin joskus väittänyt.
Todellisuudessa oon monta iltaa vaan tuijottanut askin inboksia vedet silmissä ja miettinyt että miksi sinne tulee sellasta. Oonko mä oikeesti vitun ruma? Eikö kukaan ihan oikeasti halua olla mun kaveri? Enkö mä kelpaa kenellekkään ikinä?

Mutta silti mä kestin sen. Enkä ikinä oo ilmottanut niistä minnekkään. Ehkä olisi pitänyt.

Anonyyminä haukkuminen on nykypäivänä liian helppoa. Vaikka sut estettäisiin jollain sivulla niin voit helposti tehdä uuden tilin ja jatkaa sillä haukkumista. Voit käyttää julkisia tietokoneita, jotta sun ip-osotetta ei voitas selvittää. Tms.

Ihmiset. Mä toivon että vielä jonain päivänä ketään ei kiusattaisi anonyyminä. Ylipäätänsä että ei kiusattaisi ketään mistään syystä missän.
Kaikissa meisssä on jotain erilaista, mutta silti kaikki on yhtä tärkeitä.

Opetelkaa käyttäytymään hyvän nettietiketin mukaisesti!

No, tältä kaikeltahan olis vältytty, jos olisin poistanut ask -tilin tarpeeksi ajoissa. Oikeestaan mä oon poistanki askini kaksi kertaa ja tehnyt uuden. Se on osaltaan vähentänyt sitä kiusaamista.

Ja yhä edelleen oon askissa lähinnä sen takia, että se on hyvä ajanviettopaikka. Siellä on mielenkiintoisia ihmisiä.

Lisäksi askista on ollu mulle jotain hyvääkin, mutta sitä en tähän tahdo avata enempää.

Mutta muistakaa se nettietikettti. Ja se, että yksi pienikin haukkuma viesti voi satuttaa juta kuta tosi paljon.

Vietin yöni kirkossa..

17.-18.10


Mulla oli kiva viikoloppu ja syysloman aloitus.


Lauantaina järjesettiin 7-14-vuotiaiden tyttöjen ja poikien syystapahtuma. Me viime viikonloppuna suunniteltiin se isoskoulutusleirillä.

Tapahtuman aiheena oli supersankarit ja siellä oli erilaisia isosten  vetämiä rasteja, joita ne lapset kiersi.


Meidän rastilla tehtiin itse supersankariasuja käyttäen mm. sanomalehtiä, jätesäkkejä, pahvia ja maalarinteippiä. Lopuksi otettiin kuva valkotaulua vasten, johon sai halutessaan piirtää tehosteita tai kirjoittaa esim itselleen keksimän sankarinimen. Sitten kuva tulostettiin ja se annettiin kuvattavalle.


Mä ja me muut rastin pitäjät innostuttiin sitten itsekin vähän tekemään supersankarisuja.. Ja hauskaa oli, meillä sekä lapsilla! :)

Heti tän tapahtuman jälkeen alkoi toinen juttu, nimittäin kirkkoyö. Se on kotkan isosille järjestetty perinne. Me siis nukuttiin yö kotkan kirkossa ja päästiin tutustumaan siihen vähän toisenlaisesta näkökulmasta. Mulle tää oli eka kerta, muttta oli siellä niitäkin ketkä oli olu edellis vuosina. Yhteensä meitä oli 28 nuorta, 2 ohjaajaa ja 2 yökköä.

Iltapäivällä päästiin kirjaimellisesti tutustustumaan urkuihin. Ensin kanttori kertoi meille kotkan kirkon uruista, ne oli uusittu vuonna 1998. Sitten se soitti meille muutaman häämärssin. Yksi niistä oli ilmeisesti (jos ymmärsin oikein!!) sävelletty elokuvaa varten, jossa aasit menevät naimisiin. (??)

Sitten kunneltiin vaan erilaisia äänitasoja, joita uruista saadaan. Kaikista kimeimmästä siihen kaikkein matalimpaan.  Tyhjässä kirkossa se kyllä tuntui aika jännältä vatsassa.

Lopuksi päästiin käymään urkujen sisällä. 

Mä itse oon jotenkin aina pitänyt urkujen äänestä, siinä on sitä jotain!

Ja pääsinpä mä itsekkin kokeilemaan uruilla soittamista.

Koska tapahtuma oli ilmainen, ei meille tarjottu lämmintä ruokaa. Ja koska kirkko oli turvallisuus syistä lukittu, meille järjestettiin tunnin ns. vapaa-aika, jonka aikana sai käydä oma kustanteisesti syömässä. Mä menin syömään heseen muutamaan muun, mulle tuntemattoman  isosen kanssa.

Illalla päästiin kipeämään kirkon kellotorniin.

Se tuntui aika jännältä, koska ne portaat oli todella jyrkät ja yksi askelma oli jotain 8cm, ehkä. 

Korkein kohta, johon päästiin oli jotain 54m. Ihan hyvin sieltä näki kotkan. Tosin silloin oli jo niin pimeetä niin näkyi vaan valosaaste.

Oli meillä muutakin ohjelmaa. Me laulettiin, tehtiin pieniä tehtäviä ryhmissä; mm. sanasta sateenkaariunet piti saada mahollimman monta uutta sanaa, niitä kirjaimia käyttäen. Meidän ryhmä sai 40 sanaa.

Oltiin myös valopiiloa pimeässä kirkkosalissa. 

Iltapala meille kuitenkin tarjottiin, ja se syötiin kymmenen aikaan vapaasti omaan tahtiin kirkon kellariin rakennetussa keittiössä.

Mä en tiennyt, että tossa kirkossa on keittiö. Mutta oli siellä myös paljon muutakin sellaista, josta en tiennyt, esim suihku!

Huomaa muuten että ennen ei ole ollut naispappeja.  Kellarin vessan peili oli nimittäin sen verran korkea että huomaa sen olevan suunniteltu pidemmille, ja useinhan miehet ovat naisia pidempiä. Ainakin näin stereotyyppisesti ajateltuna. 

Kyllä mä yleensä nään koko kasvoni peilistä, vaikka oonkin 154cm ja tässä kuvassa mä vielä varvistan.

Hiljaisuus alkoi puolelta öin ja mä nukahdinkin melkein heti, koska olin niin väsynyt.   Ja siis me nukuttiin ihan siellä kirkkosalissa makuupusseissa itse valitsemassaan paikassa. Yllättävän hyvin siellä kyllä pystyi nukkumaan. Paremmin kun mitä luulin. 

Aamulla oli herätys kahdeksalta ja aamupala vapaasti ennen yhdeksää. Kuitenkin kirkon piti olla yhdeksään mennessä täysin siisti, koska ensimmäiset mummot ja papat saapuvat messuun heti yhdeksän jälķeen. 

Multa kysytää usein et miten  sä jaksat käydä tollasissa jutuissa, et eiks sua 

ärsytä se uskonto hömpötys.. no en mä varmaan olis isonen, jos se mua ärsyttäis.  Mutta ei se mulle oo se tärkein juttu. Mulla on hyvä olla leireillä tms, ja saan niistä iloa ja energiaa muuhun arkeen ihan niiden ihmisten ja tekemisen takia.

Eikä tossa kirkkoyössä olĺut varsnaisesti mitään muuta uskontoon viittaavaa kun se messu, johon meidän kirkkoyö päättyi.

Itse siis tykkäsin tästä tapahtumasta! Tai siis molemmista, syystapahtumasta jota olin vetämässä ja kirkkoyöstä! :)