Mietteitä tulevasta lukuvuodesta..

Heissan!

Tosiaan mulla jatkuu lukio 16.8. Alkaa toinen vuosi lukiota ja matka kohti vuoden päästä alkavaa abivuotta.. 

Tuo reilu viikon päästä alkava toinen vuosi herättää aika paljon ajatuksia. Toisaalta en uskalla ja jaksa ajatella sitä vielä paljoa, kun kulunut kesä on vienyt niin paljon voimia.. 

No ihan aluksi, ensimmäisenä päivänä mun pitää marssia opon juttusille. Nimittäin mun lukkari näyttää aivan hullulta! Ensimmäisessä jaksossa mulla on sen mukaan esimerkiksi keskiviikkoisin vain yksi tunti keskellä päivää, ja perjatantaisin ei ole koulua ollenkaan.. Lisäksi sieltä on tippunut joitakin muita valitsemiani kursseja pois. Mitä lie tapahtunut..

On mulla opolle asiaa toisestakin syystä. Käyn ympäristölukiota ja mulle kuuluu sen takia 12 ympäristöpainotteista kurssia, enkä keväällä osannut sovittaa niitä oikein, siis niin että kaikki muutkin kurssit tulisi käytyä. Siellä meni kursseja päällekäin ja joillekkin en mahtunut.. jne.

Kukaan ei auttanut mua keväällä sen kanssa, ja olin muutenkin aivan loppu, etten vaan jaksanut taistella Helmessä sen valinta asian kanssa yksin.

Ehkä mä saan vielä kurssini kasaan jotenkin.. 

Sitten alkaakin se opiskelu.. Aion tänä vuonna yrittää panostaa enemmän kouluun kuin ykkösvuonna. Toki sekin vuosi meni hyvin, mutta kaikki oli niin jännää ja kiusaamisen loppumisesta oli vasta niin vähän aikaa, että koko ajan jännitin että se alkaisi uudelleen. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt!!

Ykkösvuonna tuntui myös siltä, että meni paljon energiaa stressatessa koulukirjoja. Mä kun en saanut niissä yhtään tukea. Kotoa ei rahaa kirjoihin annettu, ei yhtään. Eikä mulla aina ollut omaa rahaa ostaa niitä. Mistä mä nyt olisin jatkuvasti rahaa saanut, kun ei ollut vakituista työtä ja tuloja? Kävin joitain kursseja ilman kirjaa, ja siitä syntyi ikävää painetta..

Jatkossa mulle järjestyy kirjat muita teitä, joka helpottaa oikeesti todella paljon. Enää ei tarvitse murehtia siitä eikä tarvitse koko ajan olla säästämässä. Aikaa ja jaksamista jää hurjan paljon enemmän siihen tärkeimpään, eli opiskeluun.

En oo vielä päättänyt, että tanssinko wanhat.. Tosin se kurssi mulla on valittuna, mutta saa nyt nähdä. Mulla on niin kamalia muistoja peruskoulun aikaisista paritansseista, että ne laittaa mut empimään. Ei mulla ole edes paria vielä. Enkä tiedä tulisinko sellaista edes saamaan. Ja jos saisin, en tiedä pystyisinkö luottamaan häneen täysin.

Jos päädyn tanssimaan wanhat, haluan sen päivän olevan positiivisella tavalla ikimuistoinen. Sen päivän täytyy olla kiva. Ja omalla kohdallani siihen vaaditaan se, että täytyy ottaa rennosti. Mun täytyy saada pitää kivaa. Ei miettiä sitä mitä muut ajattelee, jos jossain tanssissa astun väärin tai muuten kohellan. Tämä vaatii myös sen, että mä luottaisin pariini, ja parini luottaisi myös muhun.

Haaveilin aina, että lukiossa saan oman prinsessapäivän, kun tanssin wanhat. Ja haaveilen edelleen. Jos saisi yhden päivän tuntea itsensä kauniiksi.. Tuo päivä taitaa jäädä haaveeksi.

Mä pidän mun koulusta. Tavallaan odotan, että arki alkaa ja pääsee takaisin normaaliin päivärytmiin. Näkee ihmisiä. Pääsee opiskelemaan!! Vihdoin sai kunnolla vaikuttaa siihen, mitä ihan oikeasti haluaa opiskella. Mä otin ympäristökurssien lisäksi psykologiaa, filosofiaa, terveystietoa ja uskontoa. Tulevana vuonna on myös mahdollista kirjoittaa joitain aineita, ja itse ajattelin kirjoittaa keväällä terveystiedon, mikäli saan ne kurssit käytyä! :)

Näihin ajatuksiin on hyvä lopettaa tää postaus..

♥llä: Johanna

Storytime: magneettikuvaus

Moikka.

Mä olin pään magneettikuvauksessa 18.7. Mulla on ollut lapsena näköhermossa hyvänlaatuinen kasvain ja sitä ne nytkin kuvasivat varmuuden vuoksi.. Se kyllä leikattiin ollessani neljä vuotta. Sen jälkeen sitä seurattiin magneettikuvauksilla. Ne eivät todellakaan ole positiivisia muistoja, joten jännitin tätä päivää todella paljon.

Haluan kirjoittaa mun tuoreimmasta magneettikuvaus kokemuksestani. 

Aluksi pelkäsin kauan, että joudun menemään yksin, mutta sitten yksi meidän seurakunnan nuorisotyönohjaajista sanoi lähtevänsä mun tueksi sinne. ISO kiitos siitä <3 

Nukuin yöllä tosi huonosti, koska jännitti niin paljon. En pystynyt ennen sitä syödä kuin banaanin, ja siinäkin kesti tunti. En vaan saanut alas mitään. Nuorisotyönohjaaja tuli hakemaan mut kotoota yhdeltä ja sitten ajettiin koksiin. Jännitti ihan helvetisti. Tärisin… Onneksi nuorisotyönohjaaja lupasi, että tulee mun mukaan niin pitkälle kun pääsee. Ja oon siitä sille ikuisesti kiitollinen, koska yksin en olis pärjänny. Jos olisin menny yksin, niin oisin myös eksyny sinne, mutta onneksi nuorisotyönohjaaja tiesi minne pitää mennä.

Kirjauduttiin sisään ja siinä kun mun piti näyttää kelakorttia, niin mun käsi tärisi ihan sikana. Nuorisotyönohjaaja vielä varmisti että pääsekö se mun mukaan, kun on saattaja. Onneksi se sai luvan. Sitten mentiin odotushuoneeseen, mutta ei me siinä keretty kauaa olla kun hoitaja tuli jo hakemaan mut pukuhuoneeseen. Se hoitaja oli tosi ihana ja ymmärtäväinen!! Se näki musta heti, että mua jännittää ja ahdistaa. Se tarjosi mulle myös rauhottavia, mutta halusin pärjätä ilman. Kanyylikin mulle laitettiin makuuasennossa, etten pyörry. Se hoitaja selitti jotain että laittaa mulle ns. lastenkanyylin, koska siinä on pieni neula. Onneksi kanyylin laitto onnistui heti, eikä sen tarvinnut runnoa mun kättä kokonaan. Sain vielä sen kanyylin laiton jälkeen jäädä siihen hetkeksi makoilemaan, etten pyörtyisi. Makoilin siinä jonkun kymmenisen minuuttia tai ehkä vartin. Tuntui tosi helpottavalta, kun se hoitaja ei kommentoinu mitenkään mun käsiä.. tai siis arpia.  

Kun tuli mun vuoro mennä magneettikuvattavaksi, se hoitaja talutti mut siihen viereiseen huoneeseen, koska mulla oli vähän pökrä olo ja edelleen jännitti tosi paljon, joten tärisin ja mun jalat tuntu makaroonilta. Mut laitettiin siihen sängylle makaamaan oikeaan asentoon. Sain myös peiton ylleni. Nuorisotyönohjaaja sai jäädä tutkimushuoneseen mun tueksi ja siitä ihan oikeasti oli ihan mieletön apu. Nuorisotyönohjaaja silitti mun jalkaani koko kuvauksen aikana. Se rauhotti, vaikka taisinkin täristä koko sen kuvauksen aikana kun mikäkin.. Mulla oli useemman kerran tosi pyörryttävä olo. Tuntui siltä kun kaikki olis pyöriny ympärillä tuhatta ja sataa ja siltä kun pää olis ollu ihan oudossa asennossa vaikka oikeasti se oli tuetusti ihan suorassa. 

Puolessa välissä kuvausta mut otettiin hetkeksi ulos siitä laitteesta ja kanyyliin laitettiin varjoainetta. Onneksi se hoitaja oli jo valmiiksi tietoinen siitä että siitä aineesta mulle on tullut aikaisemmin huono olo ja oksennus, niin siihen osattiin varautua. Onneksi sitä oloa ei kuitenkaan tullut. Vähän tuli jotenkin huono-olo, mutta ei sillä tavalla että olis oksennus tullut eikä sitä lopulta tullut. Sitten menin vielä takaisin siihen koneeseen. Jossain vaiheessa mulle tuli tosi kuuma olo, mutta en oo yhtään varma oliko se ennen vai jälkeen varjoaineen, mutta kuitenkin. Tai sitten se oli melkein sen koko kuvauksen aikana.. En osaa sanoa. Se tuntui kuitenkin tosi oudolta. Myöhemmin kerroin nuorisotyönohjaajalle, että mulla oli siellä tosi kuuma, niin se sanoi, että sillekin tuli jossain vaiheessa lämmin sen toimenpiteen aikana.

Kuvauksen aikana sain kuunnella radiota kuulokkeista, mutta sitä ei välillä kuulunut ollenkaan, kun se kone piti niin erikoista ja kovaa ääntä välillä, niin se peitti sen ja muutenkin mun huomioni keskittyi siihen. Se ääni oli tosi outoa :D

Sitten kuvaus olikin ohi vaikken ihan heti sitä tajunnutkaan, oli vähän pökrä olo siitä kaikesta jännittämisestä ja varjoaineista sun muista.. Vähän kävi sääliksi nuorisotyönohjaajaa, kun se oli koko ajan seissyt siinä vaan mun takia. Kun kysyin siltä, että eikai siitä tuntunut pahalta seistä niin kauaa, niin ainakin se sanoi että ei ja että ei sitä haitannut ollenkaan eikä siitä muutenkaan onneksi tuntunut pahalta.

Mentiin takaisin pukuhuoneeseen, jossa se hoitaja otti multa kayylin pois, taas makuuasennossa. Se sanoi mulle että mun pitää muistaa juoda tavallista enemmän vettä, jotta se varjoaine poistuisi. Saatiin poistua omaan tahtiin. Oltiin nuorisotyönohaajan kanssa siinä vielä hetki, kun mun piti painaa hetki sitä kanyylikohtaa, mutta muuten halusin äkkiä pois sieltä. Käytävässä kun oltiin kävelemässä pois, nuorisotyönohjaaja halasi mua yhtäkkiä ja sitten mä vielä halasin sitä uudelleen heti perään ja kiitin vielä siitä että se oli tullut mun mukaan. Olin ollut kuulemma niin reipas että ansaitsin hampurilaisen, joten mentiin syömään prisman heseen. Oli hyvä saada ruokaa, kun kummallakin oli ihan kauhea nälkä. Nuorisotyönohjaaja tarjosi. Syötiin molemmat uutuutena olevat cuacamole hampurilaiset. Se oli ihan syötävää, mutta parempiakin oon syönyt.  
Ja sitten nuorisotyönohjaaja lähti heittämään mua kotiin.

Kiitin sitä vielä uudelleen ties kuinka monennetta kertaa siitä se oli tullut mun mukaan. Halusin olla varma siitä että kiitos menee varmasti perille.. Se sanoi että tulee jatkossakin, jos haluan. Se myös muistutteli mua siitä että pitää muistaa juoda, kun olin sanonut sille aikaisemmin että mä olen tosi hunono juomaan.  Myöhemmin se laittoi mulle vielä whatsappissa että juo vettä :D ihana :)  Ja kyllä mä sitten loppupeleissä joinkin vettä aika paljon. Halusin sen ällöttävän aineen pois mun kehostani ja mulla oli muutenkin jotenkin tosi pökrä olo sen koko loppu päivän. Tiedä sitten että johtuiko se siitä varjoaineesta vai mistä.

Siitä päivästä kuitenkin selvittiin. Jos tuloksissa on jotain poikkeavaa, niin lääkäri ottaa muhun yhteyttä ennen syksyn lääkäriaikaa. Pelottaa ja jännittäää, mutta kai se on ihan luonnollista.. Mä toivon että kaikki olis hyvin. 

Loppupeleissä tuosta käynnistä jäi positiivinen fiilis, vaikka aluksi pelkäsinkin sitä tosi paljon. Oon iloinen, että siellä oli just se hoitaja, koska se kohteli mua niin hyvin. Ja superiloinen siitä että  mulla oli turvallinen tukihenkilö mukana. Jos tulee tarvetta mennä uudelleen, niin ehkä mä olen vähän rohkeampi ja luottavaisempi :)

Älylaitteet - yes or no?

Heippa!

Vaikka (kesä)loma on juuri aluillaan, palataan  hetkeksi koulumaailmaan. Ajattelin julkaista tämän psykologian 2. kurssilla kirjoittamani tekstin, koska sain siitä paljon hyvää palautetta opettajalta. Hänen mielestään mun teksti oli yksi parhaista, joten.. miksei sitä voisi sitten täälläkin sitten julkaista. Teksti käsittelee älylaitteiden vaikutusta ihmiseen eri ikäkausissa. !!!HUOM!! KOPIONTI ON KIELLETTY!!!!

Älylaitteiden vaikutus kehitykseen eri ikäkausissa

Nykyäään jo pienet lapset saavat käsiinsä älylaitteita. Tänä päivänä ei ole ollenkaan yllätys, jos huomaa alle päiväkoti-ikäisellä lapsella esimerkiksi kännykän tai tablettitietokoneen. Vaikka sitä yleensä kritisoidaan, se ei välttämättä ole pelkästäään huono juttu vaan siinä voi olla jotain hyväääkin.

Koska älylaitteilla on niin suuri merkitys nykypäivän maailmassa, on  toisaalta hyvä, että niihin saa kosketuksen jo pienenä, sillä silloin taidot oppii helpoiten. Voisi nimitäin olla vähän hankalaa, jos aikuisena työelämässä joutuisi opetella kaiken a:sta ö:hön. Älylaitteita käyttäessä myös lapsen motoriset taidot voivat kehittyä tarkemmiksi, koska yleensä niiden käytössä vaaditaan jonkinlaista sorminäppäryyttä. Sekin on mahdollista, että myös lukutaito voi kehittyä aikaisemmin, koska yleensähän esimerkiksi sovelluksissa tms lukee ko. sovelluksen nimi ja muutenkin pitäää lukea erilaisia asioita ja ymmärtää niiden merkityksiä. Samasta syystä myös vieraiden kielien oppiminen saattaa tulevaisuudessa olla helpompaa, jos sen kanssa ollaan tekemisissä jo varhain.

Älylaitteet eivät kuitenkaan saa olla liian suuressa roolissa lapsuudessa, eikä missäään ikäkaudessa, sillä siinä voi olla jotain negatiivistakin. Jos älylaite lyödäään heti lapsen käteen, saattaa muu kehitys mahdollisesti hidastua. Esimerkiksi puheenkehitys, nimittäin, jos kaikki aika menee ruudun ääärellä, voi olla, että lapsella ei ole ketäään kenen kanssa höpötellä eikä lapsi opi muita sosiaalisia taitoja. Kännykkä tai tabletti kun ei vastaile takaisin eikä se korvaa vanhempien roolia. Älylaite voi olla jonkinlainen väline kehityksessä, mutta kehitys vaatii tuekseen myös paljon muutakin.

Se on muutenkin  jotenkin inhottava ajatus, että jo lapsena ikäään kuin tuhlataan aikaa älylaitteiden parissa. Toki ne voivat tarjota kivojakin kokemuksia, mutta entä sitten ne muut? Jos ennen aikaa vietettiin raittiissa ulkoilmassa muiden lasten kanssa, niin mistä sitten nykyäään saadaan tällaisia kokemuksia? Ulkoilman on myös sanottu vahvistavan vastustuskykyä, niin voi olla mahdollista, että tulevaisuudessa lapset ovat useammin sairaana, jos he eivät vietä tarpeeksi aikaa ulkona.

Myös vanhempien älylaitteiden käyttö voi olla haitaksi lapselle. Jos vanhempi roikkuu jatkuvasti älylaitteiden parissa, voi lapsi tuntea arvottomuutta ja  merkitsemättömyyttä. Lapsi mahdollisesti ajattelee että ei kelpaa ja tämän käytös muuttuu huonoksi, koska haluaa saada vanhemmaltaan huomiota.

Nuoruudessa älylaitteilla on vielä suurempi merkitys kuin lapsuudessa. Älylaitteita tarvitaan ihan joka paikassa, jopa koulussa.

Älylaitteet voivat haitata nuorten sosiaalisia suhteita, jos kaikki aika käytetäään sosiaalisessamediassa pyörimiseen, eikä aikaa anneta oikeille sosiaalisille suhteille. Pidemmän päälle ajateltuna tämähän voi johtaa pahimmassa tapauksessa myös syrjäytymiseen. Myös silloinkin kun nähdäään kavereita kännykkä on usein kädessä ja kasvot kiinni siinä. Vaikka siis fyysisesti ollaankin läsnä, sitä ei olla henkisesti. Tämä saattaa aiheuttaa toisille osapuolille mahdollisesti arvottomuuden tunnetta sekä tunteen siitä, että sitä toista osapuolta ei kiinnosta oma läsnäolo, joka saattaa heikentäää itsetuntoa.

Älylaite on väline sosiaaliseenmediaan eli someen. Lähtökohtaisesti some on hyvä juttu, mutta siinäkin on melko paljonkin myös huonoja puolia. Some esimerkiksi luo nuorille paljon ulkonäköpaineita. Somessa tapahtuu paljon myös kiusaamista, mikä tietenkin on huono juttu.

On somessa ja älylaitteissa nuorille myös jotain positiivistakin. Esimerkiksi kriittinen medianlukutaito kehittyy, kun eri sivuilla voi lukea samasta asiasta eri tietoa ja sen vuoksi pitäää tarkistaa lähteitä. Eikä muutenkaan pidä uskoa kaikkea mitä lukee, vaan pitäää myös itse ajatella. Näin ollen myös ajattelutaito voi kehittyä. Älylaitteet myös helpottavat arkea, sillä niiden avulla voidaan helposti selvittäää ja hoitaa asioita nopeasti. Esimerkiksi vaikka erilaisten konsertti- ja matkalippujen ostaminen onnistuu helposti jopa kännykällä. Toki voi olla myös niinkin, että älylaitteet tekevät elämän liian helpoksi, eikä kohta enää osata tehdä mitään itsenäisesti. Puolensa kaikella siis.

Yksinäisille nuorille älylaite voi olla väline eräänlaisiin sosiaalisiin suhteisiin, siis nettikavereihin. Somessa on myös esimerkiksi paljon erilaisia vertaistuki ja muita tukipalveluja, joista moni voi hyötyä.

Iäkkääämmille ihmisille älylaitteet voivat olla jopa pelottava juttu, koska heidän mittakaavassaan ja heidän elämänkaareensa nähden ne ovat ihan uusi juttu. Älylaitteet ovat kehittyneet ja lisäääntyneet hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se on hurjan lyhyt aika ihmisille, joilla on jo pitkä elämä takana. Heidän mielestäään voi olla kummaa, kun melkein kaikki asiat voi hoitaa älylaitteen avulla. Osa saattaa jopa paheksua sitä, mutta toisaalta se voi johtua myös siitä, jos iäkkääämpi henkilö ei itse osaa sopeutua muuttuvaan maailmaan. Heistä voi tuntua myös siltä, että eivät kuulu joukkoon, kun he eivät ymmärrä älylaitteista että miten niitä esimerkiksi käytetäään.

Niille, jotka pysyvät mukana maailman muuttumisessa älylaitteet voivat tarjota helpotusta arkeen. Kuten nuoretkin, iäkkääämmätkin henkilöt voivat hoitaa älylaitteiden avulla asioitaan vaikka kotisohvalta. Esimerkiksi jollekin liikuntarajoitteiselle voi olla suuri helpotus, kun läääkereseptit voi uusia älylaitteen avulla. Toisaalta joitakin henkilöitä, myös nuorempiakin, voi kiukuttaa se, että kaikki siirtyy nettiin.

 Tästä voidaan päätellä, että kussakin ikäkaudessa älylaitteet voivat olla sekä  hyvä että huono juttu.

                                                                                                                                                                                                                                                                                  Johanna Raussi 1Y

13.5-15.5 Yhden Hinnalla

Moikka!

Mä olin viikonloppuna Tampereella nuorten Yhden Hinnalla nimisessä tapahtumassa. Yhden Hinnalla on joka vuosi järjestettävä kirkon nuorten päivät jossain päin Suomea. Siellä on kaikkea kivaa tekemistä, jokaiselle on jotain. Tapahtumassa on nuoria (lähnnä isosia) ympäri Suomen.

Ajattelin kertoa nyt siitä mun näkökulmasta! :)

Perjantai

Meidän bussi lähti kohti Tamperetta kahdelta. Samassa bussissa meitä oli porukkaa Kotkan, Langinkosken, Kymin ja Haminan seurakunnista. Koska Kotkasta Tampereelle on aika pitkä matka, pysähdyttiin tauolle Riihimäen abc asemalle. Osa söi, mutta mä tyydyin vain kahviin.

Perille Tampereelle päästiin vähän ennen kuutta. Heti ensimmäisenä ohjelmassa oli koko Suomen nuortenilta Pakkahuoneella. Siellä oli siis vähän kaikenlaista toimintaa, mm. rasteja, joissa sai kierrellä vapaasti ja esim. yhteislauluja. Siellä oli myös ns. pikadeitit, jossa piti etsiä saman värisiä ihmisiä (sisään mennessä jokaiselle annettiin jonkun värinen tarra) ja niiden ihmisten kanssa piti sitten vaihtaa muutama sana, kuten kertoa kuka on ja mistä tulee. Moni tuntui ihmettelevän sitä, että olin tullut Kotkasta asti, osa kysyi tyyliin silmät pyöreinä ja leuka varpaissa, että monen aikaan me ollaan lähdetty matkaan. :D 

Mulla ja kahdella muulla meidän porukasta meni hermot Pakkahuoneen meteliin, joten lähdettiin hetkeksi pihalle kävelemään ja sekkailemaan Tampereelle. Oltiin hetki yhdessä leikkipuistossa, joka oli muuten ihan sairaan siistii!! miksei täällä oo sellasia?? :(

Noin kahdeksaksi mentiin takaisin Pakkahuoneelle, koska siellä alkoi soittaa yksi bändi, kls, jonka itse halusin nähdä, koska heillä on ihan hyvää musiikkia. Mä en kyllä yhtään pidä kovasta basson jyskeestä,  mutta vaikka sekin tuolla kls:ssän keikallakin jyskytti melko kovaa, niin ei se haitannut eikä tuntunut pahalta vaan oli just hyvä. Itse pidin kovasti! :)

Iltamme päättyi Rap-messuun Tampereen tuomiokirkkoon, jonne mentiin yhdessä koko tapahtumaporukalla ristikulkueena. Siis ns. paraatina, jossa etummainen kantoi puista ristiä. Kulkueemme ajaksi poliisi katkaisi liikenteen useasta kohtaa, että päästään liikkumaan. Ja itseasiassa yksi poliisiauto myös johti kulkuettamme.

Rap-messun jälkeen meidän bussi vei meidät meidän majoituskoululle yhdentoista aikaan illalla. Meidän porukka (siis Kotka, Langonkoski, Kymi, Hamina) oli ainoa porukka, joka majottui siellä koululla. Kaikki muut muualta tulleet majoittuivat toiseen kouluun.

Lannginkoski-Kotkan tyttöporukka (minut mukaan lukien) majottui 1B:n luokkaan.

Lauantai

Heräsin lauantaina ihan jäätävään päänsärkyyn. en tiiä johtuko se sitten monen tunnin kahvittomuudesta vai huonosta nukkuma asennosta, mutta sitkeästi kärvistelin sen kanssa koko aamupäivän, koska en halua popsia särkylääkkeitä ellei ole ihan pakko. Onneks se kuitenkin helpotti päivemmäks. 

Aamulla bussimme tuli hakemaan meidät majoituskoululta ja vei meidät syömään toiselle koululle, siis sinne jossa kaikki muut majottui.

Aamupalan jälkeen mä lähdin yhden kaverin (samaisen tyypin kanssa, jonka kanssa pyörin Hesassakin ja perjantaina Tampereella) kanssa Ai mää vai? -nimiselle rastille. Siellä tarinan  kertoja Kiisi tarinoi meille aiheesta yhden hinnalla.

Sen jälkeen mentiin Monitoimitalon elokuvapajaan katsomaan lyhytelokuva Lahjaksi annettu, jonka oli tehneet muistaakseni Kainuulaiset nuoret vuonna 2008-2009. Se kertoi elämän tärkeydestä, ja siitä, että ikinä ei voi tietää, mitä se tuo tullessaan.

Lyhytelokuvan loputtua lähdettiin suunnistamaan kohti kissakahvilaa, jonka löysin vahingossa perjaintaisella sekkailuresulla. 

Mä olin suunnitellu jo monen monta viikkoa (kuukautta?), että kun on tämä tapahtuma, nin lauantain aikana käyn kissakahvilassa ja nyt pääsin. Jee!. Oli kiva kokemus, vaikkakin aika kallis, mulla meni pelkästään sinne 15e.. 

Kahvittelun jälkeen pyörittiin pari tuntia kaupoilla. Kahden jälkeen mentiin Monitoimitalolle katsomaan muita rasteja. Mä halusin mennä käymään korupajassa. jossa teinkin kynäkorvikset ihan oikeista kynistä! Niistä tuli aika hienot, vaikka ite sanonki.. Kävin myös tekemässä mustan kangaskassin, johon painoin kultaisella värillä tapahtuman logon. Tykkään siitäkin. Askartelusta siirryttiin kaatosateessa laulelemaan yhteislauluja NSV-jameille. Jamit oli kivat! :)

Oliki tosi kivaa olla läpimärkänä laulamassa... Ei se oikeestaan ees haitannu! Sitten olikin jo aika lähtä etsimään jotain kivaa ruokapaikkaa.. Ei menty pizzalle, vaikka niitä paikkoja olisi kyllä Tampereella riittänyt!! Pizzerioista muodostu meille jopa vähän niiku vits, koska niitä oli ihan joka nurkan takana :D

Mentiin syömään Burger Kingiin. 

Kello alkoi lähennellä kuutta, mikä tarkoitti sitä, että piti sirtyä Pakkahuoneelle, koska siellä alkoi Ristirock, joka kesti nelisen tuntia ja siellä soitti monia eri nuorten mm. kristillistä musiikkia soittavia bändejä/artisteja kuten Mikaveli.

Tosin siellä soi musiikki ihan liian kovaa, joten lähdettiin ulos sen samaisen kaverin kanssa, jonka kanssa olin myös esim siellä kissakahvilassa. 

Me mentiin tunniksi Koskikeskukseen istuskelemaan, mutta se meni kahdeksalta kiinni, niin silloin lähdettin takaisin Pakkahuoneelle.

Onneksi kello kuitenkin tuli nopeasti kymmenen, jolloin lähdettiin iltahartauteen Vanhalle kirkolle. Sitten päästiinkin koululle nukkumaan ja vaikka nukuttinkin kovalla koulun lattialla, niin ai että miten hyvältä se tuntui ku sai pitkän, mutta kivan päivän jälkeen kääriytyä omaan makuupussiin <3

Sunnuntai

Lauantai-sunnuntai välinen yö meni paremmin kuin edeltävänsä. Saattoi ehkä johtua väsymyksestäkin, mutta kuitenkin. 

Aamu alkoi lauantain tapaan sillä että bussimme tuli ja vei meidät aamupalalle toiselle koululle.

Sunnuntai päivä oli alunperin tarkoistus viettää Särkänniemessä, mutta koska koko viikonlopuksi oli luvattu sadetta ja särkänniemen rannekkeet olisi pitänyt ostaa lauantaina (koska ne olisi ollu meille silloin halvemmat), niin porukalla (Kotka, Langonkoski, Kymi, Hamina) päätettiin lauantaina, että sunnuntai iltapäivä vietetään Ideaparkissa vapaamuotoisesti.

Aamuksi kuitenkin menimme Särkänniemeen, koska mellä oli siellä tapahtuman päätöstilaisuus ja jumis. Meillä oli myös tunti ilmaista aikaa jumiksen jälkeen pyöriä laitteissa, joten se aika kuitenkin käytettiin hyväksemme. Kyllä siinä tunnin aikana ehti ihan hyvin käydä laitteissa, eikä mua ainakaan haitannut ollenkaan se sade. 

Ideaparkissa käytin aikani shoppailuun samaisten tyyppien kanssa, keiden kanssa perjantaina seikkailtiin Tampereella. Löysin itselleni uudet kengät, lappuhaalarin ja huone tuoksun. (Kiitos isovanhemmille rahasta) :)

Kotkaan lähdettiin ajamaan viiden maissa ja perillä oltiin kahdeksan jälkeen. Ja sitten vaan nukkumaan..

Mulla oli tosi kiva viikonloppu pitkästä aikaa. Ens vuoden Yhden Hinnalla tapahtumaa odotellessa! :)

Kiitos kun luit!

Päiväni Helsingissä 5.5

Hei vaan! Siitä onkin taas vierähtänyt tovi kun oon tänne viimeeks kirjotellu. Mutta ei mulla oo ollut mitään, mistä olisin halunnut kertoa.

Nytpä on!

Tosiaan helatorstaina 5.5 oli nuorten kiitosmatka Helsinkiin ja Megazoneen. Kiitosmatka tarjottiin siitä hyvästä, että oli keräämässä Yhteisvastuu -keräystä aikaisemmin keväällä. Reissuun meitä lähti vähän päälle parikymmentä isosta ohjaajineen.

Päivämme alkoi siitä kun bussimme lähti ajamaan kohti Helsinkiä kymmenen aikaan aamusta. Tosin lähtö vähän viivästyi, sillä meillä olikin liian pieni bussi, joten jouduimme odottomaan hetken aikaa, kun toinen bussikuski kävi tuomassa isomman bussin. Sitten lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä.

Bussissa oli tosi kuuma, mutta onneksi matka meni kuitenkin suhteellisen nopeasti. Mä luin menomatkalla historian kutos kurssin kirjaa, kulttuurihistoriaa, seuraavan päivän tuntikokeeseen (josta sain muuten kasin) :)

Helsingissä meillä oli pari tuntia aikaa kierrellä vapaasti ja käydä vaikkapa syömässä. Mä menin partio-tutun kanssa kiertelemään ja etsimään jotain kivaa ruokapaikkaa. Meillä kesti kauan päättää, että missä syödään, koska kumpikaan meistä ei halunnut päättää toisen puolesta, mutta kummmallekkaan ei ollut juuri mitään väliä, että mitä syödään.

Lopulta päädyttiin Burger Kingiin.

Nuo hassun hauskat kuvat on minusta sen takia, kun saatiin tehtäväksi ottaa joku hauska kuva ja lisätä se Padlet nimiselle pohjalle. Noh.. Joo. Menkööt ne kuvat nyt sitten tännekin. 

Kun oltiin syöty, lähdettiin vähän kiertelemään, koska meillä oli reippaasti aikaa jäljellä. Mä halusin käydä Lushin myymälässä - eihän mulla siis sinne ole varaa, mutta teki mieli mennä sinne haistelemaan. Ihastelin siellä mm. kylpyppommeja. Olisin niiin halunnut ostaa sellaisen, mutta eihän meillä ole edes kylpyammetta. Mutta ne tuoksu niin hyvälle ja oli kivan glitterisiä! Ja sen jälkeen olin minäkin ihan glitterissä..

Sitten päätetiin mennä loppuajaksi Kamppiin. Taidettin olla koko se aika Tigerissä. Meillä oli hauskaa! :D

Pelleiltiin siellä mm. malliukon ja tyynyn kanssa, joka näytti pinkeiltä tisseiltä.. Mä ostin sieltä myös vaalenpunaiset nappikuulokkeet kolmella eurolla, koska olin muutamaa päivää aiemmin pessyt pesukoneessa puhelimeni mukana tulleet. Aluksi vähän epäilin niiden laatua, mutta yllättävää kyllä - ne on ihan hyvät. Ja söpön väriset.

Kahdelta olikin sitten jo aika siirtyä bussille odottelemaan lähtöä Megazoneen! 

Itse Megazonesta mulla ei ole kuvia, ikävä kyllä. Meille oltiin siis varattu kaksi peliä (yhden kesto onb 22min). 

Niille, jotka ei ehkä tiedä, Megazone on kiva lasersota peli. Siellä porukka jaetaan kolmeen joukkueeseen, siniseen, punaiseen ja vihreään, ja tarkoituksena on ampua toisen värisiä laseraseella pelaajien päälle puettuihin liiveihin. Itse pelasin sinisessä joukkueessa.

Megzonen peliareena on upea. Siellä ollaan melko pimeässä, sellaisessa sokkeloisessa kaksi kerroksisessa hallissa, jossa siis ne laservalot hehkuu. Seinillä on neonvärisiä maaleja, jotka myös hehkuvat.

Kuten ylläolevasta kuvasta ehkä huomaa, mä en ole kovin hyvä pelaaja.. No sain mä sentään jonkun verran osumia muihin :D Mutta tärkeintä on se, että mulla ja muilla oli kivaa. Ehkä mäkin opin vielä joskus.. Tulen nimittäin ihan varmasti joskus menemään takaisin sinne! 

Sitten olikin aika lähtä ajamaan takaisin Kotkaan. Mulla oli Helsingissä tosi kiva päivä. Tuntuu tyyliin siltä kuin ois ollu päivän ulkomailla, on toi pääkaupunki niin paljon eloisampi paikka kun Kotka.. :D 

Tähän loppuun vielä pari kuvaa mun illan fiiliksistä.

Ensi viikonloppu meneekin sitten Tampereella leirillä. Voisin kirjoittaa siitäkin! :)

Kiitos kun luit päivästäni!